Seppo Laaksonen on onnellinen mies joka elää rakkaudessa ja rakkaudesta. Hän on läsnä aina ja hyväksyy kaiken, mutta puuttuu vääryyteen , kuitenkin niin ettei itse poistu tasapainosta. Hän on oivaltanut, että rakastamalla itseään hän auttaa parhainten muita auttamaan itseään. Mieli on hänelle sydämen apuri ei pomo.
Seppo on uuden ajan rakkauden shamaani, joka kunnioitaa kaikkia ja kaikkea. Ja tietää, että kaikki on hänessä. Jos hänen mielensä on vapaa ja hänen sydämensä energia virtaa vapaasti, on hänessä kaikki tietous, kaikki jumaluus, koska hän on rakkaus, ykseys.
Kaikki sielut ovat hänelle yhtä tärkeitä ja samanarvoisia. Hän tietää vaikka hän on mitätön palaa tätä maailmankaikkeutta, niin hän kuitenkin samalla se tärkein pala, koska ilman häntä kaikki ei olisi yhtä ja täydellistä. Kaikessa on kyse siis hänestä. Koska Sepolle Seppo on tärkein, vain näin hän voi antaa rakkauden virrata kauttaan vapaasti ympäristöönsä.
Mutta samalla hän muistaa (ainakin yhä useammin), että Seppo asuu sydämessä, ei mielessä.
Ja aina, kun hän tippuu pois tasapainostaan eli menee mieleensä, hän hyväksyy sen ja antaa anteeksi itselleen ja mielelleen, yhä uudestaan ja uudestaan.
Sepon mielen on kovin usein niin vaikeaa muistaa olevansa täydellinen ja siksi se pyrkii hallitsemaan tilanteita sotkien vapaan energian virtauksen. Sepon mielessä asuu pelko, joka patoamaan virtauksen, mutta onneksi asian tiedostamalla on virtaus helppo vapauttaa.
